Nyt loppuvuodesta mieleenpainuvin kokemus oli rakennusetsintätreenit Nupurin kartanossa, Espoossa. Raunioharjoitteluryhmämme kauden päätöstreenit oli järjestetty marraskuun sateisena sunnuntaina Nupurin autioituneessa kartanossa. Cava ei ollut aikaisemmin etsinyt ukkoja rakennuksista ja ainakin ohjaaja jännitti, miten pojan tuolla talossa käy. Ensin kävimme ohjaajien kanssa tutustumassa rakennukseen ja sen piiloihin. Itse mietin kokoajan, mitenköhän Cava suhtautuu kaikkiin niihin tavaroihin, romuihin, keittiötarvikkeisiin yms. joita lojui siellä sun täällä lattioilla ja tasoilla. Päällimmäisenä oli mielessä, että Cava ottaisi suuhunsa ensimmäisen näkemänsä mielenkiintoisen esineen ja eikä sen jälkeen pystyisi keskittymään ukkojen etsimiseen. Toisin kuitenkin kävi. Cava ei välittänyt yhtään ympärillä lojuvista tavaroista, vaan ymmärsi heti mitä siellä oltiin tekemässä. Ensimmäinen maalimies oli piiloutunut alakerrassa sijaitsevan vanhan baaritiskin taakse Kiersimme ensin kutakuinkin kaikki muut rakennuksen ensimmäisessä kerroksessa olevat huoneet. Cavasta rakennusetsintä oli niin jännittävää, että se jaksoi tarkkailla ja kuunnella ohjeitani herkeämättä. Omana haasteena oli myös erittäin liukas lattia ja rakennuksessa "omituisesti" liikkuvat hajut. Toinen maalimies olikin piiloutunut rakennuksen toisen kerroksen kylpyhuoneeseen. Kävimme tarkkaan läpi myös toisen kerroksen komerot ja huoneet ennen kuin kadonnut ukko löytyi.
Päärakennuksessa tapahtuneen harjoituksen jälkeen lähdimme etsimään ukkoja pihalla olevasta verstasrakennuksesta. Siellä maalimies oli piiloutunut toisen kerroksen peränurkkaan pöytätason alle. Haasteena tässä verstasrakennuksessa olivat ensimmäisen kerroksen pilkkopimeät huoneet ja toiseen kerrokseen vievät tikasmaiset portaat. Ensin Cavaa hieman arvelutti pimeät huoneet, mutta kävi kuitenkin ohjauksesta tarkistamassa ne, kun näytin hieman valoa taskulampulla. Lisäksi ohjaajana minua arvelutti toiseen kerrokseen vievät portaat, mutta Cava suoriutui niistä hienosti sekä ylöspäin mentäessä että alapäin tultaessa. Yläkertaan tullessa Cava saikin heti hajun ja juoksi kohti maalimiestä.
Kolmas etsintäkohde oli pihalla oleva saunarakennus. Etsintäsuunnitelmamme mukaisesti kiersimme ensin rakennuksen ympäri ja tarkistimme lähimaastot. Tässä vaiheessa Cava tietenkin kiinnostui heti vedestä ja rantaviivasta ja juoksi ensimmäiseksi tarkistamaan rannan ;-) Kutsuin Cavan pois rannasta ja jatkoimme rakennuksen tarkastelua. Sisällä saunarakennuksessa oli pilkkopimeää. Verstasrakennuksessa harjoiteltuamme pimeiden huoneiden etsintää ei tässä vaiheessa enää ollut mitään ongelmia. Cava juoksi suoraan sisälle, sillä ilmeisesti sai hajun jo rakennuksen ulkopuolelta. Maalimies oli piiloutunut huoneen nurkassa olevalle penkille. Ensimmäisen kerran, kun ehdin valaisemaan taskulampulla mihinköhän koirani oli pimeyteen kadonnut, näkyi Cava tepastelemassa huoneen pirttipöydällä. Näin, että Cava oli vain metrin päässä maalimiehestä, joten eipä siinä kauaa mennyt, kun Cava tarkensi hajun ja löysin maalimiehelle.
Pimeässä koira joutuu usein luottamaan ainoastaan hajuaistiinsa. Itsekin maalimiehenä toimineena oli mielenkiintoista tarkkailla, kun etsijäkoiran tuhina kuului kymmenen sentin päästä, että tässä se jossain on, mutta ilmaisun ne aloittivat vasta, kun törmäsivät fyysisesti maalimieheen. Täytyy kyllä sanoa, että oli tosi hieno kokemus päästä katsomaan miten oma koira toimii näinkin vieraissa olosuhteissa.
Nyt sitten uusi vuosi ja uudet kujeet. Aloitamme taas tokoilun pienen tauon jälkeen Pk-seudun tollerien omatoimiryhmässä. Ihanaa, että pääsee halliin treenaamaan!!!
