Taas on aikaa vierähtänyt, enkä ole ehtinyt päivittämään kuulumisia tänne Cavan blogiin. Syyskuu olikin melko vilkas kuukausi ja ehdimme tekemään vaikka mitä. Ensimmäiseksi Cava on nyt sitten käynyt läpi virallisen terveystarkastuksen ja tuloksetkin ovat tulleet takaisin Kennelliitosta. Lonkat ovat B/C, kyynäret 0/0, polvet ja silmät olivat täysin terveet. Harmittaa hieman tuo C-lonkka, mutta onneksi se ei tunnut menoa haittaavan.
Mitä noutoharjoitteluun tulee, olimme yhtenä syyskuun sunnuntaina Solvallassa pääkaupunkiseudun tollereiden kanssa treenailemassa. Treenit olivat ns. minitaipparit, jossa oli mahdollista suorittaa kaikki taippareiden osa-alueet. Kouluttajana meidän ryhmässä oli Leppisen Mika. Ensimmäisenä harjoittelimme hakuruutua vaakuilla. Cavalla riitti taas intoa ja volyymit nousivat hippasen liian korkealle. Ääntelyyn Mika ehdotti, että kokeilisin ns. räminäpurkkia, jota rämisytetään aina, kun volyymit nousevat. Tämä oli kuulemma tepsinyt, jollekin toiselle tollerille, jolla oli samankaltaisia ongelmia kuin Cavalla. Täytyypä kokeilla! Toinen ongelma tällä hetkellä on riistan rikkominen. Siitä on oikeastaan tullut enemmän sääntö kuin poikkeus. Mika tarkkaili Cavaa, sen hakiessa vaakkuja ruudussa ja kuulemma rikkominen tapahtuu aina, kun Cava ottaa vaakun ylös ja sitten juuri, kun se on lähestymässä minua. Itse kantamisen aikana ote on hieno. Se miten tästä ongelmasta päästään eroon onkin toinen juttu. Itse ajattelen, että käytös johtuu siitä, että vaakkua ottaessa ylös kierrokset ovat korkealla ja riistaa purraan sen takia ja juuri ennen luovutusta Cava jotenkin paineistuu. Ehkä olen itse ollut liikaa ns. damihamsteri. Nyt keskitymme vain kanniskeluun ja siihen, että itse en ota tuotua esinettä Cavalta heti pois. Katsotaan miten tämän kanssa edetään. Hyviä vinkkejä otetaan mielellään vastaan! Vesinouto on hyvällä pohjalla ja siinä riistakin pysyy ehjänä. Pupujälki meni mielestäni oikein hyvin, ottaen huomioon, että tämä oli ehkä kolmas kerta, kun Cava tapasi pupun. Cava ilmeisen itsenäisenä kaverina, on harjoitellut damien kantamista myös yksin ollessaan. Jotenkin se oli keksinyt miten komeron oven saa auki ja mitäs komerosta löytyi kuin dameja. Ette ikinä arvaa kuinka paljon hiekkaa yhdessä damissa on sisällä, kun se kaikki on ripoteltu pitkin olohuonetta ;-) Paljon!
Yksi viikonloppu vierähti Inkoossa HVK:n PK-hakuleirillä. Nyt Cavalla alkaa olemaan homman idea selvillä ja haamumaalimiehiä ei enää tarvittu. Fiksuna kaverina Cava ei lähdekään suoralle pistolle, vaan yrittää helpottaa omaa työtään etsimällä maalimiehen hajuvanan. Tämän seurauksena Cavan maalimiehille tiedossa lenkkeilyä takakulmien kautta, jotta poika ei opi menemään hajuvanoja pitkin, vaan pistot saadaan suoriksi. Haukkuilmaisuharjoitteluun on myös keskityttävä, nyt haukku on vielä turha kimeä…. ilmeisesti äänenmurros ei ole vielä tullut ;-) Esineruudusta nousi kaikki esineet varsin mallikkaasti, vaikka itse hieman jännitinkin, miten Cava tehtävästä suoriutuu, kun emme olleet harjoitelleet niin suurella alueella ja niin pikkuruisilla esineillä.
UMN:n tokokurssi saatiin myös päätökseen syyskuussa. Kuten kurssin aluksi totesinkin, niin eniten tarvitsimme häiriöoppia ja sitä myös saimmekin. Kurssin aikana edistyimme liikkeiden hiomisessa ja mielestäni Cava jaksaa hyvin keskittyä harjoitteluun. Toko-kentällä C ei ääntele! Jihaa! Häiriöpaikallaolossa mentiin hieman takapakkia monien pieleen menneiden harjoituksia seurauksena, joten sen korjaaminen on nyt työnalla.
Rauniokausi lähenee pian loppuaan ja meillä on enää muutamat harjoitukset jäljellä. Cava on edistynyt raunioilla mielestäni oikein hyvin. Juoksentelu ympäriinsä on laitettu kuriin ja Cava on tajunnut, että hommia tehdään yhdessä ja juoksentelemalla ei löydy yhtään ukkoa. Nyt homma on hyvä laittaa talveksi hautumaan ja keväällä olemme sitten taas iskussa.
