Syyskuun kuulumisia

Taas on aikaa vierähtänyt, enkä ole ehtinyt päivittämään kuulumisia tänne Cavan blogiin. Syyskuu olikin melko vilkas kuukausi ja ehdimme tekemään vaikka mitä. Ensimmäiseksi Cava on nyt sitten käynyt läpi virallisen terveystarkastuksen ja tuloksetkin ovat tulleet takaisin Kennelliitosta. Lonkat ovat B/C, kyynäret 0/0, polvet ja silmät olivat täysin terveet. Harmittaa hieman tuo C-lonkka, mutta onneksi se ei tunnut menoa haittaavan.

Mitä noutoharjoitteluun tulee, olimme yhtenä syyskuun sunnuntaina Solvallassa pääkaupunkiseudun tollereiden kanssa treenailemassa. Treenit olivat ns. minitaipparit, jossa oli mahdollista suorittaa kaikki taippareiden osa-alueet. Kouluttajana meidän ryhmässä oli Leppisen Mika. Ensimmäisenä harjoittelimme hakuruutua vaakuilla. Cavalla riitti taas intoa ja volyymit nousivat hippasen liian korkealle. Ääntelyyn Mika ehdotti, että kokeilisin ns. räminäpurkkia, jota rämisytetään aina, kun volyymit nousevat. Tämä oli kuulemma tepsinyt, jollekin toiselle tollerille, jolla oli samankaltaisia ongelmia kuin Cavalla. Täytyypä kokeilla! Toinen ongelma tällä hetkellä on riistan rikkominen. Siitä on oikeastaan tullut enemmän sääntö kuin poikkeus. Mika tarkkaili Cavaa, sen hakiessa vaakkuja ruudussa ja kuulemma rikkominen tapahtuu aina, kun Cava ottaa vaakun ylös ja sitten juuri, kun se on lähestymässä minua. Itse kantamisen aikana ote on hieno. Se miten tästä ongelmasta päästään eroon onkin toinen juttu. Itse ajattelen, että käytös johtuu siitä, että vaakkua ottaessa ylös kierrokset ovat korkealla ja riistaa purraan sen takia ja juuri ennen luovutusta Cava jotenkin paineistuu. Ehkä olen itse ollut liikaa ns. damihamsteri. Nyt keskitymme vain kanniskeluun ja siihen, että itse en ota tuotua esinettä Cavalta heti pois. Katsotaan miten tämän kanssa edetään. Hyviä vinkkejä otetaan mielellään vastaan! Vesinouto on hyvällä pohjalla ja siinä riistakin pysyy ehjänä. Pupujälki meni mielestäni oikein hyvin, ottaen huomioon, että tämä oli ehkä kolmas kerta, kun Cava tapasi pupun. Cava ilmeisen itsenäisenä kaverina, on harjoitellut damien kantamista myös yksin ollessaan. Jotenkin se oli keksinyt miten komeron oven saa auki ja mitäs komerosta löytyi kuin dameja. Ette ikinä arvaa kuinka paljon hiekkaa yhdessä damissa on sisällä, kun se kaikki on ripoteltu pitkin olohuonetta ;-) Paljon!

Yksi viikonloppu vierähti Inkoossa HVK:n PK-hakuleirillä. Nyt Cavalla alkaa olemaan homman idea selvillä ja haamumaalimiehiä ei enää tarvittu. Fiksuna kaverina Cava ei lähdekään suoralle pistolle, vaan yrittää helpottaa omaa työtään etsimällä maalimiehen hajuvanan. Tämän seurauksena Cavan maalimiehille tiedossa lenkkeilyä takakulmien kautta, jotta poika ei opi menemään hajuvanoja pitkin, vaan pistot saadaan suoriksi. Haukkuilmaisuharjoitteluun on myös keskityttävä, nyt haukku on vielä turha kimeä…. ilmeisesti äänenmurros ei ole vielä tullut ;-) Esineruudusta nousi kaikki esineet varsin mallikkaasti, vaikka itse hieman jännitinkin, miten Cava tehtävästä suoriutuu, kun emme olleet harjoitelleet niin suurella alueella ja niin pikkuruisilla esineillä.

UMN:n tokokurssi saatiin myös päätökseen syyskuussa. Kuten kurssin aluksi totesinkin, niin eniten tarvitsimme häiriöoppia ja sitä myös saimmekin. Kurssin aikana edistyimme liikkeiden hiomisessa ja mielestäni Cava jaksaa hyvin keskittyä harjoitteluun. Toko-kentällä C ei ääntele! Jihaa! Häiriöpaikallaolossa mentiin hieman takapakkia monien pieleen menneiden harjoituksia seurauksena, joten sen korjaaminen on nyt työnalla.

Rauniokausi lähenee pian loppuaan ja meillä on enää muutamat harjoitukset jäljellä. Cava on edistynyt raunioilla mielestäni oikein hyvin. Juoksentelu ympäriinsä on laitettu kuriin ja Cava on tajunnut, että hommia tehdään yhdessä ja juoksentelemalla ei löydy yhtään ukkoa. Nyt homma on hyvä laittaa talveksi hautumaan ja keväällä olemme sitten taas iskussa.

Paluu arkeen

Elokuu on jo pitkälti puolivälissä ja ohjatut treenit ovat pyörähtäneet käyntiin. Ohjattujen treenien ohessa ollaan viime aikoina käyty Cavan kanssa paljon erilaisissa paikoissa, silmällä pitäen BH -kokeen kaupununkiosuutta. Cava on ollut mukana terassilla, lentokentällä ja kyläpaikoissa. C on yllätävän hyvin osannut rauhoittua vieraisiin paikkoihin ja käyttäytyä mallikkaasti, vaikka sitä ei ihan heti uskoisikaan, jos on nähnyt kiljuvan ja hihnanpäässä riekkuvan C:n noutotreeneissä.

TOKO: Päästiin mukaan peruutuspaikalta UMN:n maanantaisiin kilpailemaan valmistautuvan ryhmän tokotreeneihin. Pääasiallisena tavoitteenamme on häiriötreenit. Häiriötreeneille oivalliset puitteet luo Malminkartanon sirkuskenttä, jonka laidalla on skeittipuisto. Samaan aikaan kentällä harjoittelee myös muutama muu ryhmä. Viime maanantaina oli ensimmäinen kerta ja harjoittelimme mm. paikallamakuuta ja liikkeestä istumista. Paikallamakuu meni mielestäni enemmän kuin nappiin. C pysyi paikallaan, vaikka puolenmetrin päästä takaa suhahti skeittipuistossa pyörinyttä porukkaa pyörillään. Liikkeestä istuminen voisi olla hieman nopeampi.

Rauniot: Tiistaisin käymme rauniotreeneissä Oittaan raunioradalla. Raunioilla C:n kanssa harjoittelu painottuu ohjaukseen ja yhteistyöhön. Aluksi raunioharjoittelussa Cavalle annettiin liika vapauksia, jotka se hyödynsi heti, juoksentelemalla ympäri rataa sulkien korvansa kaikelta muulta. Yleensä ihmisten etsintään keskittyvien lajien harjoittelun aloittamisen yhteydessä kuulee sanottavan, että ensimmäisen vuoden ohjaaja toimii vain autokuskina ja maalimiehet kouluttavat koirasi. Tämä ei ihan sopinut Cavalle, vaan myös koiran ja ohjaajan yhteistyöhön on kiinnetettävä huomiota alusta alkaen. Kiitos Tuija vinkistä! Nyt harjoittelemme C:n kanssa yhteistyöntekemistä radalla, sillä Cava ei tosiaan tarvitse enää jouksuharjoituksia. Kaiken kaikkiaan C tuntuu nauttivan raunioilla touhuamisesta!

NOU: Taipparit mielessä olemme harjoitelleet noutojuttuja melko paljon. Käytiin katsomassa Anninan ja Bitin treenejä ja poimittiin tietenkin parhaat treenivinkit myös omaan käyttöön. Kiitos Anninan vinkeistä! Muutamana keskiviikkona ollaan myös käyty Ruffe-veljen ja Luma tollerin kanssa Espoon metsissä yhteistereeneissä ja harjoittelemassa häiriön alla. Cavalle nuo häiriötreenit ovat enemmän kuin tarpeen. Kierrokset yleensä nousevat sen verran korkealle, että viimeksi ei edes harjoiteltu mitään. Otin C:n autosta ja volyymit olivat niin korkeat, että päätin jättää varsinaisen harjoittelun väliin. Tuntuuhan se vähän hassulta ajaa treeneihin ja ottaa koira ulos autosta kiljumaan ja riukkumaan hihnanpäähän ja laittaa se sitten takaisin autoon, kun kerran yhteistyö ei suju. Pupu -jälkeä olisi kiva päästä harjoittelemaan. Muuten noutohomma on aika hyvin hanskassa.

Mökkeilyä Juankoskella

Viimeiset lomapäivät vietimme mökkeillessä Juankoskella. Tarkoitus oli ladata akkuja syksyä varten. Emännälle mökkeily oli ehkä enemmän akkujen lataamista, missä Cava nautti, kun sai juoksennella ympäri saarta ja polskutella järvivedessä. Eikös tollerit olekin alunperin jalostettu hyppelehtimään iloisesti rantavedessä huokutellakseen vesilintuja lähemmäksi? C:n rodunomainen toiminta ainakin pääsi oikeuksiinsa, sillä C jaksoi hyppelehtiä iloisesti rantakaislikossa melkein koko päivän, välillä uiden ja polskutellen vettä ympäriinsä, niin että anturat alkoivat jo hieman punottaa toisen päivän jälkeen. Jottei mökkeily olisi mennyt ihan kokonaan löhöilyn puolelle, treenailimme C:n kanssa etenkin vesinoutoa variksilla, hakuruutua ja vaakun noutoa. Vesinouto sujuu aivan nappiin, mutta maalta noudettaessa on pojalla vielä hieman turhan ronski ote noista siivekkäistä. Kokeilin myös koiran lähettämistä veneestä noutoon. Alku meni todella hienosti C hyppäsi veneestä komean loikan veteen, mutta kun dami oli suussa taisi C unohtaa, että mamma istui siellä veneessä ja sinne se dami olis kuulunut tuoda. C pinkoi hirveällä vauhdilla kohti rantaa ja siellä sitten ihmetteli mitä tuo mamma tuolla veneessä istuu. Hetken siinä mietettyää C päätti kuitenkin uida kohti venettä ja tuoda samalla toisen jo aikaisemmin heittämäni damin. Ei se nyt ihan vissiin näin kuulunut mennä, mutta tulipahan testattua, miten C suhtautuu veneeseen. Rantakaislikossa hyppelehtimisestä seurauksena neljä punkkia ja todella uupunut koira. Nyt ollaan palattu takaisin arkeen odotellaan innolla syksyn treenikauden alkua.

Cavan lomatunnelmia

Vauhtia ja vaarallisia tilanteita. Cavan lomatunnelmiin on kuulunut lenkkeilyä Nuuksiossa ja uimista Munkkiniemenrannassa. Tänään kun olimme uimassa Munkkiniemessä tuli Cavan tassuun haava. Onneksi haava ei ole kovin syvä, eikä se tuntunut C:n vauhtia haittaavan. Kovasti C olisi hinkunut takaisin uimaan, vaikka tassu vuosi ja luulisi, että merivesi kirvelee havaa ikävästi. Nyt haava on putsattu kotikonstein, mutta tämän illan rauniotreenit saavat kuitenkin jäädä väliin :(

Säiden suosiessa olemme kovasti harjoitelleet viimepäivinä vesinoutoa. Ehkä suurin tavoite on jo saavutettu, sillä C malttaa odottaa lupaa noutoon hiiren hiljaa. Koska homma sujuu nyt kahdestaan treenaillessa mallikkaasti, niin seuraava askel lieneekin häiriö treenit, häiriö treenit ja vielä kerran häiriö treenit. Häiriö villitsee C:n yleensä ja volyymit nousee sen verran korkealle, että itse treenaaminen saatetaan jättää kokonaan väliin. Onneksi SNJ:n leirillä saimme volyymeja jo huomattavasti matalemmalle tasolle kuin mitä ne ovat olleet. Palautuksetkin ovat nyt mallillaan. Ilmeisesti, kun yhdestä ongelmasta pääsee, niin toista pukkaa tilalle. Nyt C jäystää dameja. Riistalla en ole uskaltanut treenailla, sillä purentaote on sen verran kova, että kätteen ei varmaan tulisi kuin vaakkumuussia. Leirillä, joku ehdotti, että riistaa rikkovilla koirilla kannattaa kokeilla esim. vesi-ilmapallon kantoa tai kananmunan kantamista. Hmm... taidanpa aloittaa noista vesi-ilmapalloista.....

SNJ:n kesäleiri

Olimme Cavan kanssa ensimmäistä kertaa SNJ:n kesäleirillä Loviisassa maanantaista aina perjantaihin saakka. Leirillä harjoittelimme taippariryhmässä, kävimme kerran vierailemassa Agility -ryhmän treeneissä ja osallistuimme näyttelykoulutukseen.

Leirin aikana pääsimme kantamaan varista, ajamaan lokilla tehtyä laahausjälkeä ja hakemaan pupua hakuruudusta. Cava kantoi kaikkia riistoja oikein innolla, mutta jos näistä pitäisi valita yksi suosikki, veikkaan sen olevan Cavan mielestä lenni lokinpoikanen. Jäljenpäässä ollut lokki kannettiin hyvällä otteella ja innokkaasti. Pupua hieman ensin ihmeteltiin, sillä tämä oli toinen kerta, kun Cava teki tuttavuutta kuolleen pupun kanssa. (lenkillä on jahdattu elävää pupua) Pienen epäröinnin jälkeen pupu kuitenkin tuli hakuruudusta hienolla otteella. Vaakku on jo vanha tuttu ja siinä ei sinäänsä ollut mitään uutta.

Saimme paljon hyviä treenivinkkejä, joista nyt sitten poimitaan meille sopivimmat ja harjoittelemme niitä innolla. Onneksi on vielä lomaa jäljellä, niin jää aikaa harjoitella oikein urakalla.