Tokoilusta ALO1

Cava tokoili elämänsä toisessa toko-kisassa lauantaina Helsingissä ALO1 tuloksen, 165 pistettä. Kisaa tuomaroi Marja Ala-Nikkola. Kolmen viikon lomailun ja treenitauon jälkeen olin itse erittäin tyyttyväinen suoritukseen. Pisteitä tippui oikeastaan viimeistelyistä, joita ei ehditty siis treenailemaan isäntäväen lomaillessa Atlantin toisella puolella. Treenaamattomuus näkyi myös osittain ylikuumenemisena, koska pienet vingahtelut palasivat kentälle.

Luoksepäästävyys, 9 (C nousi seisomaan)
Paikalla makaaminen 9 (ennakoi istu käskyn)
Seuraaminen kytkettynä 9,5 (C päästi aina pienen riemun kiljahduksen seuraakäskyn yhteydessä)
Seuraaminen taluttimetta 9,5 (Sama homma vinkumisesta meni 0,5 pistettä)
Maahanmeno seuraamisen yhteydessä 10
Luoksetulo 9, (Piste tippui riemuhypystä, jonka C teki edestä sivulle siirtyessään)
Seisominen seuraamisen yhteydessä, 0 (Nämä pisteet menivät ohjaajan uskon puutteeseen. Annoin liian monta käskyä, kun en luottanut, että kyllä se osaa)
Estehyppy, 8 (C nuuhki maata esteen takana)
Kokonaisvaikutus, 9

Ensi viikonloppuna leireilemme Cavan kanssa PK-haun merkeissä Inkoossa.

Kesäkuulumisia SNJ:n leiriltä

Ensimmäinen kesälomaviikko aloitettiin heti maanantaina starttaamalla SNJ:n kesäleirille. Loviisaan saavuimme sopivasti iltapäivän TOKO treeneihin. Kuten viime vuonnakin leirillä on iltaisin järjestetty mukavaa ohjelmaa leiriläisten iloksi. Maanantaina vuorossa oli koirien Toto-juoksu, eli toisin sanoen kilpailu perustui täysin koiran juoksunopeuteen ja tietenkin motivointiin, millä tuo vauhti saavutetaan. Koska kyseessä oli leikkimielinen kilpailu rohkenin ilmoitta Cavan mukaan avoimeen luokkaan. Starttasimme numerolla 25., joten olin ehtinyt näkemään jo monenlaista motivointitekniikkaa ja suorituksia. Cavan motivoimiseksi kaivoin esiin damin ja tennispallon, joita paukuttelin yhteen kutsuen koiraan luokseni samalla, kun Cavasta pidettiin kiinni lähtölinjalla. Juoksumatka oli noin 80 metriä. Kun olin itse ennättänyt juosten noin 60 metrin päähän puhalsin pilliin ja annoin merkin, että koiran voi päästää irti. Maaliviivalla saimme runsaat aplodit ja yleisöstä kuului kommentteja, että nyt taisi tulla pohja-aika. Lopullinen aikamme oli 7.02. Voitto meni tällä kertaa bordercollielle ja toiseksi tuli flatti, ajalla 7.00. Cavan sijoitus oli siis 3/37. Enpä tiennyt, että koirani on noin valtavan nopea juoksija.

Tiistaina jatkoimme aamulla Tokoilua ja iltapäivällä suuntasimme NOU-ryhmän mukana tekemään vesinoutoja. Vesinoudot menevät muuten vallan mallikkaasti, mutta C:llä on edelleen paha tapa kiljua, kun kuulee muiden työskentelevän.

Keskiviikkona olikin sitten tiedossa leirin koitos, eli toko –koe. Aamulla teimme vielä lyhyen treenin ja päivällä lepäilimme keräten voimia, sillä keskiviikoksi lämpötila oli noussut jo melkein hellelukemiin, mikä ei tietenkään helpottanut suoritusta. Kilpailimme numerolla 5., joten olimme paikallaolossa heti ensimmäisessä ryhmässä. Kilpailuun oli ilmoittautunut 30 alokasluokan koiraa, joten olin tyytyväinen, että olimme ensimmäisessä ryhmässä. Paikallaolo meni enemmän kuin nappiin. Cavan molemmilla puolilla olleet koirat lähtivät telmimään keskenään, jonka seurauksena vielä kolmaskin koira nousi ylös. Cava siinä keskellä ihmetteli menoa ja luimisteli korviaan. Kiitos HPH:n koulutusohjaajallemme Johannalle, joka on jakanut meille hyvät treenivinkit ja toiminut apunamme paikallaoloharjoituksissa. Luoksepäästävyys ja paikallaolo täydet 10, seuraaminen taluttimessa 9,5, vapaana seuraaminen 8,5. Cava hieman poikitti vapaana seuratessa, liikkeestä maahan meno meni ihan hyvin, luoksetulossa Cava istui eteen hieman vinoon. Ongelmat alkoivat liikkeestä seisomaan jäämisessä, jolloin C:n keskittyminen hieman herpaantui. Seuraaminen ei enää ollut tiivistä ja käskyn kuultuaan C meni istumaan, joten liike meni nollille. Kohtaloksemme kuitenkin muodostui niin varmana liikkeenä pitämäni hyppy. Ennen kuin tulimme kehän laidalla olleelle hyppytelineelle, Cava hieman katseli yleisöön päin. Yritin hetsata koiraa ja sainkin sen pitämään kontaktia hyvin siihen saakka, kun kysyttiin onko ohjaaja valmis ja ehdin sanomaan valmis. Samassa C:n katse siirtyi yleisöön päin ja tiesin, että nyt kun annan käskyn se lähtee tasan sinne minne sen nenä näyttää ja niinhän se tekikin, joten liike nollille. Lopputuloksena ALO2 ja 147 pistettä.

Tämän rupeaman jälkeen Cava oli kyllä ihan poikki. Torstaina teimme sitten lyhyen agility –harjoituksen aamupäivällä ennen kuin suuntasimme auton nokan kohti Espoota. Kylläpä taas oli mukava leiri. Kiitos erityisesti Emilialle ja Fridalle ja Elinalle ja Moosekselle mukavasta leiriseurasta. Ensi vuonna sitten uudelleen.

Näyttelykuulumiset

Tänään Cava keimaili Tuomarinkartanossa järjestetyssä Palveluskoirien erikoisnäyttelyssä. Tollereita näyttelyyn oli ilmoittautunut vain 7 ja uroksia näistä oli 2. Olimme avoimessa luokassa ainoa uros.

Cava passitettiin ohjaajineen harjoittelemaan kehässä esiintymistä. Ilmeisesti keskiviikkoisen BH-kokeen jäljiltä koiran päähän oli iskostunut, että kun tuota emäntää tapittaa suoraan silmiin saan siitä namit ja kehut, joten en millään saanut Cavaa juoksemaan nätisti vierelläni, vaan Cava suoritti erinomaista seuraamisliikettä ;-) Tuomari tykkäsi kovasti Cavasta ja arvostelu olisi varmasti ollut parempi, jos esiintyminen olisi ollut kunnossa. Täytyypä mennä sitten uudelleen paremmin treennanneena. Lopputulos oli kuitenkin EH.

Palveluskoirien erikoisnäyttely 11.5.2008, Tuomari Leila Kärkäs, EH

"Turhan tiivis katsekontakti esittäjään häiritsee liikkeitä. Kaunisilmeinen hyvä pää ja hyvä asentoiset korvat. Tasapainoinen, riittävät kulmaukset ja hyvä luusto. Kyynärpäiden tulisi olla paremmin rungossa kiinni, tosin runko vielä kapea. Hyvä kaula, ylälinja ja karvan laatu. Kannattaa treenata liikkeiden suorittamista."

BH koe hyväksytty

Cava suoritti tänään Palveluskoirien BH -kokeen hyväksytysti Espoon Kauklahdessa. Tuomarina kokeessa toimi Kari Mäkinen.

Kyllä ohjaajaa hieman jännitti etukäteen, miten kokeesta oikein suoriudutaan. Erityisesti pitkä paikalla olo vilkkaalle koiralle on hieman haasteellinen, mutta Cava jaksoi pysyä paikallaan erinomaisesti. Tuomari antoi positiivista palautetta teknisesti erinomaisesta liikkeiden suorittamisesta. Virheitä lähinnä saatui vasemmalle käännöksessä, kun Cava kierähti kokonaan ympäri ja luoksetulossa vauhti oli niin kova, ettei Cava pysähtynyt eteeni, vaan ajautui suoraan sivulle. Kaupunkiosuus olikin helppo nakki citykoiralle :-)

Sunnuntaina keimaillaan sitten näyttelykehässä Tuomarinkartanossa.

Vuosi 2007

Jos tarkastelee vuotta 2007, niin ehdittiin Cavan kanssa puuhastella kaikenlaista. Mieleenpainuvimpia kokemuksia ovat varmasti olleet kaikki kolme leiriä, joihin olemme osallistuneet ja joissa olemme saaneet hurjasti oppia uusia asioita. Rauniokausi päättyi loka-marraskuun vaihteessa ja siitä lähtien olemmekin käyneet ahkerasti Pk-hakumetsässä.

Nyt loppuvuodesta mieleenpainuvin kokemus oli rakennusetsintätreenit Nupurin kartanossa, Espoossa. Raunioharjoitteluryhmämme kauden päätöstreenit oli järjestetty marraskuun sateisena sunnuntaina Nupurin autioituneessa kartanossa. Cava ei ollut aikaisemmin etsinyt ukkoja rakennuksista ja ainakin ohjaaja jännitti, miten pojan tuolla talossa käy. Ensin kävimme ohjaajien kanssa tutustumassa rakennukseen ja sen piiloihin. Itse mietin kokoajan, mitenköhän Cava suhtautuu kaikkiin niihin tavaroihin, romuihin, keittiötarvikkeisiin yms. joita lojui siellä sun täällä lattioilla ja tasoilla. Päällimmäisenä oli mielessä, että Cava ottaisi suuhunsa ensimmäisen näkemänsä mielenkiintoisen esineen ja eikä sen jälkeen pystyisi keskittymään ukkojen etsimiseen. Toisin kuitenkin kävi. Cava ei välittänyt yhtään ympärillä lojuvista tavaroista, vaan ymmärsi heti mitä siellä oltiin tekemässä. Ensimmäinen maalimies oli piiloutunut alakerrassa sijaitsevan vanhan baaritiskin taakse Kiersimme ensin kutakuinkin kaikki muut rakennuksen ensimmäisessä kerroksessa olevat huoneet. Cavasta rakennusetsintä oli niin jännittävää, että se jaksoi tarkkailla ja kuunnella ohjeitani herkeämättä. Omana haasteena oli myös erittäin liukas lattia ja rakennuksessa "omituisesti" liikkuvat hajut. Toinen maalimies olikin piiloutunut rakennuksen toisen kerroksen kylpyhuoneeseen. Kävimme tarkkaan läpi myös toisen kerroksen komerot ja huoneet ennen kuin kadonnut ukko löytyi.

Päärakennuksessa tapahtuneen harjoituksen jälkeen lähdimme etsimään ukkoja pihalla olevasta verstasrakennuksesta. Siellä maalimies oli piiloutunut toisen kerroksen peränurkkaan pöytätason alle. Haasteena tässä verstasrakennuksessa olivat ensimmäisen kerroksen pilkkopimeät huoneet ja toiseen kerrokseen vievät tikasmaiset portaat. Ensin Cavaa hieman arvelutti pimeät huoneet, mutta kävi kuitenkin ohjauksesta tarkistamassa ne, kun näytin hieman valoa taskulampulla. Lisäksi ohjaajana minua arvelutti toiseen kerrokseen vievät portaat, mutta Cava suoriutui niistä hienosti sekä ylöspäin mentäessä että alapäin tultaessa. Yläkertaan tullessa Cava saikin heti hajun ja juoksi kohti maalimiestä.

Kolmas etsintäkohde oli pihalla oleva saunarakennus. Etsintäsuunnitelmamme mukaisesti kiersimme ensin rakennuksen ympäri ja tarkistimme lähimaastot. Tässä vaiheessa Cava tietenkin kiinnostui heti vedestä ja rantaviivasta ja juoksi ensimmäiseksi tarkistamaan rannan ;-) Kutsuin Cavan pois rannasta ja jatkoimme rakennuksen tarkastelua. Sisällä saunarakennuksessa oli pilkkopimeää. Verstasrakennuksessa harjoiteltuamme pimeiden huoneiden etsintää ei tässä vaiheessa enää ollut mitään ongelmia. Cava juoksi suoraan sisälle, sillä ilmeisesti sai hajun jo rakennuksen ulkopuolelta. Maalimies oli piiloutunut huoneen nurkassa olevalle penkille. Ensimmäisen kerran, kun ehdin valaisemaan taskulampulla mihinköhän koirani oli pimeyteen kadonnut, näkyi Cava tepastelemassa huoneen pirttipöydällä. Näin, että Cava oli vain metrin päässä maalimiehestä, joten eipä siinä kauaa mennyt, kun Cava tarkensi hajun ja löysin maalimiehelle.

Pimeässä koira joutuu usein luottamaan ainoastaan hajuaistiinsa. Itsekin maalimiehenä toimineena oli mielenkiintoista tarkkailla, kun etsijäkoiran tuhina kuului kymmenen sentin päästä, että tässä se jossain on, mutta ilmaisun ne aloittivat vasta, kun törmäsivät fyysisesti maalimieheen. Täytyy kyllä sanoa, että oli tosi hieno kokemus päästä katsomaan miten oma koira toimii näinkin vieraissa olosuhteissa.

Nyt sitten uusi vuosi ja uudet kujeet. Aloitamme taas tokoilun pienen tauon jälkeen Pk-seudun tollerien omatoimiryhmässä. Ihanaa, että pääsee halliin treenaamaan!!!

Syyskuun kuulumisia

Taas on aikaa vierähtänyt, enkä ole ehtinyt päivittämään kuulumisia tänne Cavan blogiin. Syyskuu olikin melko vilkas kuukausi ja ehdimme tekemään vaikka mitä. Ensimmäiseksi Cava on nyt sitten käynyt läpi virallisen terveystarkastuksen ja tuloksetkin ovat tulleet takaisin Kennelliitosta. Lonkat ovat B/C, kyynäret 0/0, polvet ja silmät olivat täysin terveet. Harmittaa hieman tuo C-lonkka, mutta onneksi se ei tunnut menoa haittaavan.

Mitä noutoharjoitteluun tulee, olimme yhtenä syyskuun sunnuntaina Solvallassa pääkaupunkiseudun tollereiden kanssa treenailemassa. Treenit olivat ns. minitaipparit, jossa oli mahdollista suorittaa kaikki taippareiden osa-alueet. Kouluttajana meidän ryhmässä oli Leppisen Mika. Ensimmäisenä harjoittelimme hakuruutua vaakuilla. Cavalla riitti taas intoa ja volyymit nousivat hippasen liian korkealle. Ääntelyyn Mika ehdotti, että kokeilisin ns. räminäpurkkia, jota rämisytetään aina, kun volyymit nousevat. Tämä oli kuulemma tepsinyt, jollekin toiselle tollerille, jolla oli samankaltaisia ongelmia kuin Cavalla. Täytyypä kokeilla! Toinen ongelma tällä hetkellä on riistan rikkominen. Siitä on oikeastaan tullut enemmän sääntö kuin poikkeus. Mika tarkkaili Cavaa, sen hakiessa vaakkuja ruudussa ja kuulemma rikkominen tapahtuu aina, kun Cava ottaa vaakun ylös ja sitten juuri, kun se on lähestymässä minua. Itse kantamisen aikana ote on hieno. Se miten tästä ongelmasta päästään eroon onkin toinen juttu. Itse ajattelen, että käytös johtuu siitä, että vaakkua ottaessa ylös kierrokset ovat korkealla ja riistaa purraan sen takia ja juuri ennen luovutusta Cava jotenkin paineistuu. Ehkä olen itse ollut liikaa ns. damihamsteri. Nyt keskitymme vain kanniskeluun ja siihen, että itse en ota tuotua esinettä Cavalta heti pois. Katsotaan miten tämän kanssa edetään. Hyviä vinkkejä otetaan mielellään vastaan! Vesinouto on hyvällä pohjalla ja siinä riistakin pysyy ehjänä. Pupujälki meni mielestäni oikein hyvin, ottaen huomioon, että tämä oli ehkä kolmas kerta, kun Cava tapasi pupun. Cava ilmeisen itsenäisenä kaverina, on harjoitellut damien kantamista myös yksin ollessaan. Jotenkin se oli keksinyt miten komeron oven saa auki ja mitäs komerosta löytyi kuin dameja. Ette ikinä arvaa kuinka paljon hiekkaa yhdessä damissa on sisällä, kun se kaikki on ripoteltu pitkin olohuonetta ;-) Paljon!

Yksi viikonloppu vierähti Inkoossa HVK:n PK-hakuleirillä. Nyt Cavalla alkaa olemaan homman idea selvillä ja haamumaalimiehiä ei enää tarvittu. Fiksuna kaverina Cava ei lähdekään suoralle pistolle, vaan yrittää helpottaa omaa työtään etsimällä maalimiehen hajuvanan. Tämän seurauksena Cavan maalimiehille tiedossa lenkkeilyä takakulmien kautta, jotta poika ei opi menemään hajuvanoja pitkin, vaan pistot saadaan suoriksi. Haukkuilmaisuharjoitteluun on myös keskityttävä, nyt haukku on vielä turha kimeä…. ilmeisesti äänenmurros ei ole vielä tullut ;-) Esineruudusta nousi kaikki esineet varsin mallikkaasti, vaikka itse hieman jännitinkin, miten Cava tehtävästä suoriutuu, kun emme olleet harjoitelleet niin suurella alueella ja niin pikkuruisilla esineillä.

UMN:n tokokurssi saatiin myös päätökseen syyskuussa. Kuten kurssin aluksi totesinkin, niin eniten tarvitsimme häiriöoppia ja sitä myös saimmekin. Kurssin aikana edistyimme liikkeiden hiomisessa ja mielestäni Cava jaksaa hyvin keskittyä harjoitteluun. Toko-kentällä C ei ääntele! Jihaa! Häiriöpaikallaolossa mentiin hieman takapakkia monien pieleen menneiden harjoituksia seurauksena, joten sen korjaaminen on nyt työnalla.

Rauniokausi lähenee pian loppuaan ja meillä on enää muutamat harjoitukset jäljellä. Cava on edistynyt raunioilla mielestäni oikein hyvin. Juoksentelu ympäriinsä on laitettu kuriin ja Cava on tajunnut, että hommia tehdään yhdessä ja juoksentelemalla ei löydy yhtään ukkoa. Nyt homma on hyvä laittaa talveksi hautumaan ja keväällä olemme sitten taas iskussa.

Paluu arkeen

Elokuu on jo pitkälti puolivälissä ja ohjatut treenit ovat pyörähtäneet käyntiin. Ohjattujen treenien ohessa ollaan viime aikoina käyty Cavan kanssa paljon erilaisissa paikoissa, silmällä pitäen BH -kokeen kaupununkiosuutta. Cava on ollut mukana terassilla, lentokentällä ja kyläpaikoissa. C on yllätävän hyvin osannut rauhoittua vieraisiin paikkoihin ja käyttäytyä mallikkaasti, vaikka sitä ei ihan heti uskoisikaan, jos on nähnyt kiljuvan ja hihnanpäässä riekkuvan C:n noutotreeneissä.

TOKO: Päästiin mukaan peruutuspaikalta UMN:n maanantaisiin kilpailemaan valmistautuvan ryhmän tokotreeneihin. Pääasiallisena tavoitteenamme on häiriötreenit. Häiriötreeneille oivalliset puitteet luo Malminkartanon sirkuskenttä, jonka laidalla on skeittipuisto. Samaan aikaan kentällä harjoittelee myös muutama muu ryhmä. Viime maanantaina oli ensimmäinen kerta ja harjoittelimme mm. paikallamakuuta ja liikkeestä istumista. Paikallamakuu meni mielestäni enemmän kuin nappiin. C pysyi paikallaan, vaikka puolenmetrin päästä takaa suhahti skeittipuistossa pyörinyttä porukkaa pyörillään. Liikkeestä istuminen voisi olla hieman nopeampi.

Rauniot: Tiistaisin käymme rauniotreeneissä Oittaan raunioradalla. Raunioilla C:n kanssa harjoittelu painottuu ohjaukseen ja yhteistyöhön. Aluksi raunioharjoittelussa Cavalle annettiin liika vapauksia, jotka se hyödynsi heti, juoksentelemalla ympäri rataa sulkien korvansa kaikelta muulta. Yleensä ihmisten etsintään keskittyvien lajien harjoittelun aloittamisen yhteydessä kuulee sanottavan, että ensimmäisen vuoden ohjaaja toimii vain autokuskina ja maalimiehet kouluttavat koirasi. Tämä ei ihan sopinut Cavalle, vaan myös koiran ja ohjaajan yhteistyöhön on kiinnetettävä huomiota alusta alkaen. Kiitos Tuija vinkistä! Nyt harjoittelemme C:n kanssa yhteistyöntekemistä radalla, sillä Cava ei tosiaan tarvitse enää jouksuharjoituksia. Kaiken kaikkiaan C tuntuu nauttivan raunioilla touhuamisesta!

NOU: Taipparit mielessä olemme harjoitelleet noutojuttuja melko paljon. Käytiin katsomassa Anninan ja Bitin treenejä ja poimittiin tietenkin parhaat treenivinkit myös omaan käyttöön. Kiitos Anninan vinkeistä! Muutamana keskiviikkona ollaan myös käyty Ruffe-veljen ja Luma tollerin kanssa Espoon metsissä yhteistereeneissä ja harjoittelemassa häiriön alla. Cavalle nuo häiriötreenit ovat enemmän kuin tarpeen. Kierrokset yleensä nousevat sen verran korkealle, että viimeksi ei edes harjoiteltu mitään. Otin C:n autosta ja volyymit olivat niin korkeat, että päätin jättää varsinaisen harjoittelun väliin. Tuntuuhan se vähän hassulta ajaa treeneihin ja ottaa koira ulos autosta kiljumaan ja riukkumaan hihnanpäähän ja laittaa se sitten takaisin autoon, kun kerran yhteistyö ei suju. Pupu -jälkeä olisi kiva päästä harjoittelemaan. Muuten noutohomma on aika hyvin hanskassa.